Omat tarinat - Keskenmeno -elämän kokoinen menetys - Enkelisivut
enkelibanneri
  Etusivu | Yleistietoa | Surutyö | Omat Tarinat | Runoja | Linkit | Kirjavinkit | Yhteydenotto


Oma tarina sivulle
Ohjeita/ tietoa



RAKAS ENKELIMME.
Sinä sait alkusi isin ja äidin suunnattomasta rakkaudesta.

Pienet kasvosi, joita emme koskaan ehtineet nähdä. Pienet kätesi, joita emme koskaan saaneet koskettaa. Suloinen vauvantuoksusi, johon emme koskaan ehtineet nukahtaa. En voi lakata ajattelemasta, miltä olisit näyttänyt, tuntunut, tuoksunut.

Me odotimme sinua niin kovasti, pikkuinen. Isisi oli onnesta sekaisin, kun kerroin hänelle että sinä kasvat masussani. Itse en aluksi voinut uskoa sitä todeksi, olin niin onnenhuumassa.

Emme malttaneet olla kertomatta mummoillesi ja papoillesi sinusta. He iloitsivat meidän kanssamme. Kukaan meistä hädin tuskin malttoi odottaa, että saisimme sinut luoksemme. Niin paljon sinä merkitsit meille kaikille, lapseni.

Kolme kuukautta sain kantaa sinua sisälläni. Totuin jo siihen, että asustelit minussa. Juttelin sinulle joka päivä, olin niin valmis jo tulemaan äidiksi. Isi silitteli masuani ja jutteli sinulle. Parempaa isää lapselle tuskin kukaan voi toivoa, kuin mitä sinun isisi tulee vielä jonain päivänä olemaan.

Sinä yönä, jona aloit tulla pois minusta, pidin käsiäni masuni päällä, silittelin sitä. Hyvästelin sinut yön pimeydessä ja itkin hiljaa. Tiedän, että vieressäni isikin itki.

Seuraavana aamuna menin neuvolaan ja tiesin, että olin menettänyt sinut, vaikka neuvolatädit yrittivät viimeiseen asti pitää toivon liekkiä yllä. Vielä silloinkin, kun sydänääniäsi ei enää kuulunut eikä ultrassa näkynyt mitään.

Kumpa, rakas pieni enkelini, kumpa olisit jaksanut. Me olimme isin kanssa niin valmiit ottamaan sinut avosylin vastaan, rakastamaan sinua, kasvattamaan sinut, olemaan tukenasi läpi koko elämäsi.

Sinun lähtösi mursi meidän sydämemme. Äidin sydän on vieläkin säpäleinä lähtösi vuoksi.

Nyt me yritämme jälleen vauvaa. Sitten, kun hän on tarpeeksi vanha, kerron hänelle sinusta. Pikkuiseni, sinun muistosi elää minun ja isin sydämessä. Me emme ole unohtaneet sinua. Toivon, rakkaani, että lähdölläsi oli jokin merkitys. Jumalahan on luonut kaikelle merkityksensä, niin vaikealta kuin menetykset meistä tuntuukaan.

Sinä sait alkusi äidin ja isin suunnattoman suuresta rakkaudesta. Kaipaus meissä ei kuole koskaan.

-Rakkaan pienokaisensa menettänyt-

alapalkki
ŠEnkelisivut